Matematiikkakilpailut ja olympiavalmennus

Valmennus on kaikille koululaisille avointa ja se on suunnattu erityisesti lukio- ja yläkouluikäisille. Tärkeintä on kiinnostus matematiikkaa kohtaan.

Muodollisia ennakkotietovaatimuksia valmennuksessa ei ole.

• Katso aikataulusta seuraava valmennusviikonloppu ja ilmoittaudu Päivölään. Viikonloppuja on keväällä ja syksyllä, ja voit tulla mukaan mihin viikonloppuun tahansa.
• Etsi kotitehtävistä ajankohtainen valmennuskirje, ratkaise tehtäviä ja lähetä ratkaisut. Huomaa, että peruskoululaisille ja lukiolaisille on eri kotitehtäväsarjat.
• Kilpailuissa menestyminen vaatii sitkeää harjoittelua, joten sille kannattaa varata aikaa.
• Harjoittelu on usein yksinäistä puuhaa. Jos koulussasi tai lähelläsi on muita matematiikasta kiinnostuneita, kannattaa tehdä yhteistyötä. Esimerkiksi viikoittain kokoontuva ryhmä voi olla hyvä tapa ylläpitää motivaatiota.
• Lue myös Matematiikkaharrastajan polku.

• Kysy matematiikanopettajaltasi, järjestetäänkö koulussasi MAOLin kilpailu ja miten pääset siihen mukaan.
  • Kysy sama kysymys Kenguru-kilpailusta, jossa on sarjoja myös nuoremmille, ja (jos olet sopivalla luokalla) seiskaluokkalaisten kilpailusta ja MatCupista.
• Tule mukaan valmennusviikonloppuihin ja ratkaise kotitehtäviä (katso kohtaa ”Miten pääsee mukaan?”).
• Pohjoismaiseen matematiikkakilpailuun lähetetään kutsu niille, jotka ovat menestyneet parhaiten MAOLin kilpailussa ja valmennuksessa. Siihen osallistutaan omassa koulussa.
• Parhaiten menestyneistä tytöistä valitaan joukkue EGMO-kilpailuun.
• Valmennuksessa ja alemman tason kilpaluissa parhaiten menestyneille tulee kutsu valintaviikolle, jossa järjestetään kokeita ja valitaan IMO-joukkue.

Yleisesti kannattaa lukea kaikkea kiinnostavaa matematiikkaa. Kilpailuissa oletetaan periaatteessa lukion oppimäärä, mutta kansainvälisesti vertailtuna Suomen lukiokurssi on monelta osalta kovin suppea. Varsinkin geometriaa ja lukuteoriaa ja jonkin verran kombinatoriikkaa on tarpeen opiskella lisää. Myös algebrallisten lausekkeiden käsittelyä ja matemaattista todistamista on hyvä opetella. Differentiaali- ja integraalilaskentaa ei kilpailuissa juurikaan esiinny.

Kilpamatematiikan peruskurssi sisältää kilpailuissa tarvittavat perusasiat. Materiaalisivulla on muitakin yleiskatsauksia ja niiden jälkeen eri aiheista eritasoisia monisteita. Avoimen yliopiston ongelmanratkaisukurssi täydentää näitä, ja siitä saatavan suoritusmerkinnän voi mahdollisesti sisällyttää lukio-opintoihin.

Matematiikkaa ei opi pelkästään lukemalla, vaan sitä pitää myös harjoitella. Oppimateriaaleissa on yleensä aiheisiin liittyviä harjoitustehtäviä, kun taas kilpailutehtävät ovat vaihtelevista aiheista.

Ratkaisemista oppii harjoittelemalla, ihan kuin mitä tahansa muutakin taitoa. Valitse sopivan vaikeita tehtäviä: liian helpoista et saa tarpeeksi vastusta, liian vaikeat aiheuttavat turhautumista. Kokemuksen karttuessa siirry vaikeampiin tehtäviin. Harjoittelussa ei ole kyse pelkästään matemaattisista taidoista vaan myös muusta kilpailussa menestymiseen tarvittavasta: keskittymiskyvystä, siitä että jaksat yrittää ja kokeilla uusia ideoita vaikka aiemmat eivät ole onnistuneet, ja kirjoitustaidosta, jotta saat kommunikoitua ratkaisusi ymmärrettävästi.

Vanhojen kilpailujen tehtäväarkistot sopivat hyvin materiaaliksi. Varaa useita tunteja aikaa ja tulosta jonkin kilpailun tehtävät. Jätä puhelin ja muut häiriötekijät pois ja keskity tehtäviin pitkän aikaa kerrallaan, kuin olisit kilpailussa mukana. Yritä kirjoittaa niin hyvät ratkaisut kuin osaat. Lopuksi katso malliratkaisut.

Kilpailutehtäviä suunnilleen vaikeusjärjestyksessä: Kenguru, Seitsemäsluokkalaisten kilpailu, MAOLin kilpailu (perus-, väli-, ja avoin sarja sekä loppukilpailu), Baltian tie, Pohjoismainen kilpailu, EGMO ja IMO. Myös vanhat valmennuskirjeet sisältävät paljon tehtäviä.